Joskus aikoinaan olin tämän kirjan bongannut divarista, ja vaikken ollut teoksesta tai Ugo Foscolosta muistanut ikinä kuulleenikaan niin italialaisuus ja julkaiseminen Kariston klassillisessa kirjastossa melkein sata vuotta sitten (Mikko V. Erichin suomennos vuodelta 1919) herätti uteliaisuuden (ja näköjään olen Foscolon runoja pari lukenut Tuhat laulujen vuotta -antologiasta)
Alunperin kirja on kirjoitettu 1800-luvun alussa ja kyseessä on kirjeromaani jonka kirjeet ajoittuvat vuosiin 1797-1799. Ja esipuhe jo vinkkasi, että Foscolon romaanin suurena vaikuttajana on ajan bestseller, Nuoren Wertherin kärsimykset, ja jos sen kirjan on lukenut arvaa jo miten tässäkin käy. Ja kun en mitenkään suuresti ollut ihastunut nuoreen Wertheriin, niin myös Jacopo Ortis sai aikaan runsaasti silmienpyörittelyä ja huokailua.
Perusrakenne siis on sama, kyseessä on kokoelma kirjeitä jotka Jacopon ystävä Lorenzo on vastaanottanut ja toimittanut kokoelmaksi, väliin laittaen myös muuta kommenttia ja selittävää aineistoa. Ja Jacopo on palavasti rakastunut Teresaan joka on kuitenkin jo menossa toisen kanssa naimisiin, ja voi sitä rakkauden tuskan paloa, jonka lievityskin lopulta tapahtuu samaan tapaan kuin Wertherillä.
Foscolo ei kirjoittajanakaan ole Goethe, mutta on kuitenkin kehittänyt kirjaansa muutakin aineistoa...kuvattu aikakausi kun oli Italiassa kovien poliittisten myllerrysten aikaa ja Jacopossa, samoin kuin varmaan Foscolossa, oli myös palavaa kansallisaatetta, Italian yhtenäisyyden edistämistä ja kunnian palautusta. Niinpä Teresa-huokailuja rytmittävät myös ankarat huokailut poliittisesta sekasorrosta, pettymyksestä Napoleoniin, Venetsian luovuttamisesta Itävallalle, sensuurista ja Italian parhaiden mielien sorrosta ja rappiosta.
Nämä kaksi tuskan aihetta eivät varsinaisesti tasapainota toisiaan, sataprosenttisesta Teresa-huokailusta siirrytään hetkessä sataprosenttiseen Italia-huokailuun, mutta yhdessä ne antavat kirjalle sellaista eksistentialistisen ahdistuksen väriä josta 1900-luvun intellektuellit vasta kirjoja tekivätkin, siemenet oli kylvetty.
Samalla oma kiinnostavuutensa oli kuinka romantiikkaan kietoutui hyvin nopeasti kansallisaate, ja kansallisromantiikka muodostuikin monissa maissa varsin tärkeäksi aatteeksi...
Kirjana tämä ehkä kuitenkin on nykyään lähinnä kuriositeetti, akateemisesti kiinnostava jos haluaa tutustua romantiikan kehitykseen Euroopan kirjallisuudessa mutta jos on lukenut Wertherin niin on käytännössä lukenut jo tämänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti