Kappaleessani Karel Čapekin Kotiinpaluuta (Hordubal, suomentanut
Reino Silvasto 1937) on etusivulla kirjoitettu maininta että se on ollut
XV palkinto Kouvolanseudun J-osastojen välisessä 20 km hiihdossa
2.4.44. Mahdolliset kansipaperit ovat tippuneet jonnekin matkan
varrelle, siksi en ottanut tästä kuvaa.
Čapek
on tuttu parista muusta kirjastaan, Salamanterisota ja R.U.R. ovat
scifi-klassikoita ja Puutarhurin vuosi viihdyttävä pakinakokoelma.
Kotiinpaluu sen sijaan on raskaammanpuoleista realistista draamaa,
lyhyehkö romaani maanviljelijä Juraj Hordubalista, joka on ollut
kahdeksan vuotta Amerikassa kaivosmiehenä, lähettänyt rahaa kotiin ja
kerännyt säästöjäkin mukavan summan pienestä palkasta, ja nyt palaa
kotiin 15 vuotta nuoremman vaimonsa Polanan ja tyttärensä luo (liikoja
ei ole yhteyttä pidetty koska kumpikaan Juraj tai Polana ei osaa lukea
tai kirjoittaa). Kotiinpaluu ei kuitenkaan ole kovin auvoinen, Polana on
hyvin tottunut itsenäiseen emännöintiin ja onhan hänellä myös nuori
renki Stepan apuna. Ja tytär ja kyläläisetkin vierastavat palaajaa.
***Juonipaljastuksia***
Niinhän
tämä tarina sitten menee juuri niin kuin saattoi arvellakin, Polanalla
ja Stepanilla on ollut pitempään suhde, kyläläisetkin sen tietävät mutta
Juraj ei halua tätä uskoa, juorujen hälventämiseksi ensin pyrkii toki
selvittämään Stepanin asemaa talossa paremman näköiseksi ja lopulta
toimittaa tämän matkoihinsa. Ja sitten tulee murhatuksi vuoteeseensa, ja loppuosa kirjasta keskittyy oikeudenkäyntiin.
Mietin
enemmän tuota vuotta 1944 kuin kirjoitus- tai suomennosvuotta. Sodan
loppuvaiheessa ja pian sen jälkeen tulivat elokuvissa muotiin nk.
kuppaelokuvat, joissa käsiteltiin varsin melodramaattisin keinoin
haureuden (tässä yhteydessä mitä sopivin sana) seurauksia ja synnin
jälkiä. Miehet olivat olleet rintamalla, naiset kotona, kuka olikaan
tehnyt mitä kenenkin kanssa tänä aikana oli ajankohtainen aihe...vähän
samanlainen mielikuva tuli tästä kirjasta, varsin raskasta draamaa joka
meni juuri niin kuin vain alkutilanteesta arvasi.
Ehkä XV palkinto oli
ihan sopiva sijoitus tälle.
2 kommenttia:
Jälkiviisaana voisi todeta, että kovin on ollut huonoa parisuhdesuunnittelua ...
Kiinnostavasti tässäkin tuo alkulehdelle kirjoitettu maininta hiihtokilpailuista kehystää tarinan uudelleen ja sijoittaa sen tietynlaiseen aikalaiskokemukseen. Ja voi olla, että palkinnon saanut ei välttämättä ole osannut tehdä samanlaisia rinnastuksia: lähelle on vaikea nähdä.
Niin, vaikea sanoa missä määrin silloin havaittiin se epäilysten ja ahdistusten kulttuurinen piikki joka jälkeenpäin näkyy 40-luvun puolivälissä...
Lähetä kommentti