Tällainen tuli sitten luettua. Apollinairen proto-surrealistinen teksti jossa velho Merlin makaa haudassaan jonne Järven neito Viviane on hänet petollisesti vanginnut, ja monet historian ja myyttien henkilöt ja olennot saapuvat haudalle tervehtimään, tuomaan lahjoja, mahdollisesti kuolemaan tai jotain.
Suomentaja Riikka Mahlamäki esitteli esipuheessaan monenlaisia teemoja jota kirjasta löytyi, ja joitain näistä minäkin havaitsin, ja muutamat puheet olivat aika kiinnostavia mutta muuten mennään "tulipahan luettua, ainakaan ei ollut pitkä"-osastolla.
4 kommenttia:
Luin Mätänevän velhon pian ilmestymisen jälkeen, oisinkohan poiminut jostain Hesarin kirjalistalta. Muistikuvat yksityiskohdista ovat hatarat, mutta minulle jäi mielikuva outoudesta ja epämiellyttävyydestä. Monikerroksinen symboliikka ja teemat taisivat mennä suurimmaksi osaksi ohi.
Symboleja riitti enkä sitten tiedä että onko kaikkea tarkoituskaan mitenkään ymmärtää vai mikä osa on vaan unen logiikkaa.
Ja epämääräinen epämiellyttävyys, dekadentti rappio ja romanttisen rakkauden toivottomuus olivat tässä päälimmäisiä mielikuvia.
En tiedä kiinnostaisiko minua tätä kirjaa lukea, mutta nimi on aivan mahtava. Itse asiassa melkein sen takia pitäisi kirja lukea :D
Nimi on kyllä raflaava, ja kirja on sen verran lyhyt että sen lukee aika reippaasti vaikkei pitäisikään.
Lähetä kommentti