8.2.13

Pär Lagerkvist - Pyhiinvaeltaja-sarja

Ruotsalaisen nobelistin Pär Lagerkvistin kirjoihin tutustuin pari kolme vuotta sitten ja kun Barabbas ja Kääpiö tekivät hyvän vaikutuksen olen pikkuhiljaa kerännyt melkein koko suomennetun proosatuotannon hyllyyni. Kovin suuria investointeja se ei ole vaatinut, Lagerkvist on ilmeisesti sen verran epämuodikas kirjailija että kun näitä kirjoja on vastaan tullut niin ne ovat yleensä irronneet parilla eurolla.
Nyt kun löysin viimeisenä Pyhän maan niin luin sitten varsin leppoisalla tahdilla neljän pienoisromaanin Ahasverus/pyhiinvaeltaja -sarjan läpi. Yksittäiset osat ovat järjestyksessä Sibylla, Ahasveruksen kuolema, Pyhiinvaeltaja merellä ja Pyhä maa, ja ainakin ensimmäinen on kyllä luettavissa myös itsenäisenä teoksena, en tiedä onko Lagerkvistilla ollut silloin mielessä laajentaa (sillä on myös eri kääntäjä, Mika Waltari, kun muut osat on kääntänyt Eila Pennanen).

Kaikki lukemani Lagerkvistit (kuuden jo mainitun lisäksi vielä Mariamne) sijoittuvat historiaan, joskus tarkemmin määriteltyyn ja joskus hyvin epämääräiseen. Tämän sarjan ensimmäisessä kirjassa eletään kai jotain 200-300-lukua, Delfoin oraakkeli on yhä voimissaan ja vaeltava juutalainen Ahasverus on kysymässä neuvoa, ja loput kolme kirjaa sijoittuvat taas jonnekin epämääräiselle keskiajalle ja päähenkilöksi nousee pyhiinvaeltaja Tobias, joka tulee jostain ja on matkalla jonnekin syistä joista ei ole aivan selvillä itsekään (Ahasverus esiintyy myös toisessa kirjassa ja Sibyllan aihelmia käsitellään kyllä myös myöhemmissä osissa). Kirjojen lähestymistapa aikoihinsa on enemmän symbolinen ja psykologinen, mitään erityisiä harjoituksia historiallisen realismin suuntaan ei tehdä.

Historiallisen realismin sijasta käsitellään uskoa, Jumalaa ja muita kristinuskoon liittyviä teemoja, kuten Lagerkvistin muissakin kirjoissa, henkilöitä myöten; Barabbas-kirjan päähenkilö on rikollinen joka vapautettiin kun Jeesus ristiinnaulittiin, Mariamnessa päähenkilönä on kuningas Herodes jas tässä neljän kirjan sarjassa esiintyvät sekä vaeltava juutalainen Ahasverus että Neitsyt Maria monissa muodoissa.
Flannery O'Connor kuvasi USAn etelävaltioita termillä "Christ-haunted" ja sama termi pätee myös Lagerkvistin kirjoihin; näissä kirjoissa Jumala kummittelee jossain aivan näkökentän rajoilla mutta sitkeästi, kovin sitkeästi, ja elämän ristiriitaisuus johtaa sitten mysteerin kokemukseen. Sekä Barabbas että Ahasverus näkevät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vain ohimennen eivätkä pidä sitä silloin merkityksellisenä mutta tapahtuma muuttaa silti molempien elämän peruuttamattomasti. Kirjoissa lähestytään usein apofaattista teologiaa, vanhat, tiukat ja helpot käsitykset on pakko hylätä ja toisaalta Jumala ilmenee myös siellä minne inhimillinen käsityskyky ei ole tottunut sitä sijoittamaan.


Pidän kyllä näistä kaikista, Lagerkvistin tyyli on hyvin kirkas, hiottu ja selkeä ja kirjat kuitenkin moniulotteisia ja ajatuksia herättäviä. Pyhiinvaeltaja-sarjan mikään yksittäinen kirja ei nouse Barabbaan tai Kääpiön tasolle mutta kokonaisena sarjana on enemmän kuin osiensa summa.

10 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Minä luin joskus jonkin näistä sarjan kirjoista, jossa oltiin jossain vuorimökissä ja siinä oli joku ritari tai mikä lie ollut. Kirjan loppu oli hieno ja tunnelma ihan kiehtova.

Sittemmin luin Pyhä maa -romaanin ja siinäkin tunnelman ja hyljätyn temppelin kuvaus oli vaikuttava. Lopun osuus meni hieman laahaavaksi, mutta olihan siinäkin oma jännä tunnelmansa.

Määttiijjä luen joskus koko sarjan.

hdcanis kirjoitti...

Eka kirja kuulostaa tuolta kakkososalta, Ahasveruksen kuolema, ja hyljätyn temppelin luin olevan saman kuin Sibyllassa vielä käytössä olevan. Ja se loppu tosiaan uhkasi karata vähän turhankin korkealentoiseksi mutta kyllä se silti jotenkin kasassa pysyi...
Joo, osat voi lukea itsenäisinä teoksina mutta parempi tämä on sarjana.

Jokke kirjoitti...

Ostin kirpparilta pari Selma Lagerlöfin teosta, hänellä lienee myös nobel, minä vuonna P.L on saanut nobelin?

hdcanis kirjoitti...

1951, eli vähän tuoreempi Nobelisti kuin Lagerlöf, ja 50-60-luvuilla valtaosa suomennoksista on tehty.

Jokke kirjoitti...

Pitänee siis tutustua :)

Margit kirjoitti...

Tuntemukseni Lagerkvistista ovat juuri samoja, joita kuvailet. Muistan parhaiten Kääpiön, jonka olen lukenut alkukielisenä (Dvärgen).

hdcanis kirjoitti...

Lagerkvist alkukielisenä olisi kiinnostava, ruotsia en kuitenkaan niin hyvin osaa että lähtisin kokeilemaan...
Kääpiössä uskonkysymykset eivät olleet niin voimakkaasti esillä kuin muussa lukemassani tuotannossa mutta erinomainen oli sekin. Jos siis kestää lukea kirjoja joiden päähenkilö on sosiopaatti...

Margit kirjoitti...

Lagerkvist on yllättävän helppoa lukea ruotsiksi. Luin joitakin hänen kirjojaan jo, kun olin keskikoulussa (siis ruotsiksi).

Anna P. / Matkalla Mikä-Mikä-Maahan kirjoitti...

Mulla menee hieman nämä ruotsalaiset "laagerit" sekaisin. Ensin luettuani tämän jutun yhdistin kirjailijan Selma Lagerlöfiin, jolta olen joskus opintojani varten tullut lukeneeksi yhden kirjan alkukielellä, myöskin uskonnollisteemaisen. Kirjan nimea en saa mieleeni. Tähän Per Lagerkvistiin en olekaan vielä tutustunut. Mielenkiintoiselta kuulostaa tämä Pyhiinvaealtaja-sarja. Jännä yhteensattuma, että molemmat ruotsalaiset Lager-alkuiset nobelistit ovat kirjoittaneet hyvin uskonnollisista aiheista.

hdcanis kirjoitti...

Lagerlöfiä on tullut luettua vain Nilsin matkan villihanhien seurassa verran, pitäisi varmaan enemmänkin.