13.11.12

Carlo Levi - Christ Stopped at Eboli

Carlo Levin kirja Christ Stopped at Eboli on muistelmateos vuodesta 1935-36 jonka kirjailija vietti Etelä-Italian maakunnassa Lucaniassa (nyk. Basilicata). Kirjan nimessä mainitussa Ebolissa, joka on kaupunki Lucanian luoteisrajalla, ei kirjassa käydä, kirjan nimi on paikallinen sanonta joka kuvaa Lucanian eristäytyneisyyttä ja köyhyyttä. Huomasin vasta kirjan luettuani että se on käännetty suomeksikin joskus 50-luvulla, osuvalla nimellä Jumalan selän takana.

Levi, lääketieteen opiskelija, taidemaalari ja antifasisti karkoitettiin Torinosta poliittiseksi vangiksi Etelä-Italiaan Grassanon ja Alianon pikkukaupunkeihin, joista jälkimmäisessä vietettyä vajaata vuotta kuvataan tässä kirjassa (jossa kaupunki on nimetty Gaglianoksi, ja mahdollisesti muissakin kohdissa ei olla aivan tarkan dokumentaristia). Levillä on jonkin verran vapauksia, lähinnä rajoittavat ulkonaliikkumiskielto pimeän aikaan ja kielto poistua kylän alueelta muuten kuin vartijan seurassa (ja tietysti kaikki posti kulkee sensorien kautta ja epäilyttävä käytös on epäilyttävää, mutta tämä päti laajemmin muihinkin). Niinpä hän voi jatkaa maalaamista, toimia kaupungissa lääkärinä ja tarkkailla maankolkan elämää.

Kirja etenee periaatteessa kronologisesti, joskin yksittäiset tapahtumat ovat enemmän perustana laajempien ilmiöiden tarkastelulle, anekdoottien kautta pohditaan laajemminkin miten asiat ovat ja miksi. Levi kirjoittaa hyvin ja tarkkanäköisesti, joskin samalla ulkopuolisena: kirjassa sanotaan paljon että "peasants" (miten tuo sana kääntyy, "pienviljelijät"?) tekevät sitä tai tätä, esiintyvät usein kasvottomana massana vaikka sieltä joukosta nostetaankin yksilöitä esille. Pidän myös luultavana että Levi on hivenen romantisoinut omakuvaansa.
Tästä tuli mieleen vähän Guy Delislen sarjakuvat Pjongjang, Shenzhen ja Merkintöjä Burmasta joita on luettu monessa blogissa (esim. täällä). Erona se että Levi on kotimaansa sisällä, (periaatteessa) saman kielen ja saman poliittisen järjestelmän piirissä mutta silti saa huomata että on kaksi Italiaa joilla on hyvin vähän tekemistä keskenään.

Mikä sitten on Gaglianossa pielessä? Köyhyys. Malaria. Toivottomuus. Eristäytyneisyys. Maanpinnan eroosio ja köyhtyminen. Keskushallinto joka kaukana Roomassa on parhaimmillaan välinpitämätön ja pahimmillaan vihamielinen. Paikallishallinnon mädättyneisyys. Levi kritisoi paljon poliittisia järjestelmiä, tuon ajan vallitseva fasismi ja sen ilmiöt paikallistasolla saa toki eniten huomiota mutta sen suurempaa arvoa ei anneta edellisillekään järjestelmille tai toivoa luoda vaikkapa sosialismin tai liberalismin paremmasta toimivuudesta.
Toisaalta korostetaan myös sitkeyttä, jatkuvasta sorretusta asemasta huolimatta "peasant Italy" on ollut olemassa Roomaa edeltävistä ajoista tähän päivään. Ja kirjan henkilöissä ja anekdooteissa riittää eräänlaista Decamerone-henkistä huumoria eli vaikka "sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa"-aihepiirin parissa liikutaankin niin mikään kurjisteleva sosiaaliporno tämä ei ole (yhteiskunnallinen pamfletti ehkä vähän).

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen katsaus Euroopan yhteen vähemmälle huomiolle jääneeseen nurkkaan. Sitä en tiedä millainen on Basilicata nykyään (ilmeisesti yhä Italian köyhimpiä alueita).

Ei kommentteja: